..kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään. Joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään."

Nämä Juicen "Kaksoiselämää" -laulun sanat ovat pyörineet lähiaikoina mielessä paljon ja varmaan kuvaavat fiiliksiä hyvin.

Se tunne ko tunnet olevasi se ulkopuolinen, et kuulu mihinkään.. olet kaikille vain se yks.. 

On todella hankala asua paikassa joissa ihmisillä tuntuu olevan todella vahvat omat piirit ja niihin on todella hankala koittaa päästä sisälle. 

Ja toisaalta omalla kotipaikkakunnalla niitä kavereita on vielä vähemmän tai sitten heillä on omat kiireensä. Komsii komsaa aina jään ulkopuolelle yksin.

Sitten se ollaan vain minä ja lapset jossaki keskenämme ja ängetty aina jonku seuraan.. josta itsellä todella vaivautunut olo.. niinku menneinä viikoilla esim. uimarannalla.. 

josta kätevänä aasinsiltana päästään seuraavaan aiheeseen joka mieltäni painannut on tämä ulkonäkö. Uimarannalla paljon olleena tunnen kokoajan katseen itsessäni kuinka ihmiset tuijottaa ja miettii miten tuokin kehtaa tuolla kropalla täällä olla ja vielä bikineissä. Se tunne tulee vääjäämättä joka kerta kun olen liikkeellä jossakin. Itsehän tykkään pukeutua tiukkoihin toppeihin ja sitten silti aina sama fiilis.. argh!

Miten voit alkaa säästämhään rahaa johonkin  jota et ole suunnitellut. Pitäisi se vähän tietää pitääkö rahaa olla 100€ vai 10 000€ siinä on vissi ero. Pitäisi sitä nyt suunnitella ja kysellä hintoja. Eihän sitä muutoin voi tietää. Ärsyttää.

Mutta eihän sille mitään voi ko joko odottaa tai vaihtaa miestä....?? no ehken tuota jälkimmäistä kuiten..

Koti-ikävä meinaa painaa jo kun ei oo hellua vähään aikhaan nähnyt, hänen yövuoronsa ja minun reissut :D 

Kovasti ko nyt on ikävöinyt toista niin sitä hääpäivää on tullut mietittyä ja haluais jo jotaki konkreettista tapahtuvan,ehkäpä meillä on juttuhetket kotona tulevaisuudesta :) <3 i'm in looooooveee!

Itsellänihän kyllä on tavoite olla paaaaaaaaaaljon timmimmässä kunnossa häissäni, asialle on siis tehtävä jotakin, ja no-pe-aa! Muutoinkin ulkonäköpaineet ovat taas nostaneet päätänsä ja alkaneet varjostamaan mieltäni :( pitäisi olla tyytyväinen itseensä mutta entä jos ei vaan ole? Voisiko joku keksiä ihmepillerin :P

Jälleen kerran lyhyttäkin lyhyempi päivitys muttako päässä surraa jo niin kovasti eli nukkumaan jotta huomenna jaksaa ottaa jälleen tietoa vasthaan!

Kuuluu minun elämään muutakin kuin häät nimittäin minun selkäni :D Se teki tepposet tuossa pääsiäisen jälkheen ja olin toistaviikkoa saikulla. Nyt siellä epäillään välilevy tyrää onneksi kohra on jo tiistai jolloin pääsee ortopedille jatkotutkimuksiin. Mutta nyt kun tämä selkä oireilee jo toisen kerran puolentoista vuoden sisällä niin sitä on alkanut miettimään tulevaisuuttaan. Voinko työskennellä loppu elämäni lastenhoitajana kun selkä on tässä kunnossa. Olen alkanut haaveilemaan terveydenhoitajan opinnoista, mitä enemmän aikaansa on viettänyt tuolla työterv.huollossa niin sitä enemmän minusta tuntuu, että haluan opiskella. 

Jotta tuon selän saa pysymään kunnossa niin häätyisi saada tämä paino pois kokonaan. Ylipainoa on vielä sellaiset 17kg ja tämä on yksi joka selkääni nyt rasittaa pahoin. Pienin askelin pienin askelin.. 

Hiljaa hyvä tulee!

Hääthän mulla pyörii kokoajan tai ei ihan kokoajan mutta paljon mielessä.. tahtoisin naimishiin ja siitä on puhuttu, aikaa kartoitettu mutta mitään ei lyöty lukkoon.. Mulla suurin kynnys on raha ja se etten halua olla se joka kosii :D No kihlathan oon jo kosinu, että eiköhän se samaan rutiiniin menis ;) mutta ehkä aika ei ole vielä kypsä.. tai mie en ole kypsä.. 

Josta hienona aasinsiltana pääsemme asiaan joka minua pohdituttanut paljon viime aikoina, liikaakin. Oma ulkonäkö. Unelmaryhmässä olemme päässeet siihen pisteeseen, että menneisyys laitethiin arkhuun ja minkälainen minä sinua katsoi peilistä? Se näky oli minulle jotaki todella järkyttävää. Tiedän sen, että minulla on ylipainoa n.18kg mutta se miten siellä omassa pääkopassani itseni näin niin se näky oli toooodella järkyttävä. Se, että viime keskiviikon unelmaryhmä oli minulle kaikista kerroista rankin. Olen itkenyt joka tapaamisella mutta tällä kertaa tuli totaalinen romahdus ja se oli aivan kauhea tunne. Se tunne ko kaikki paska tahtoo sinusta ulos ja 5silmäparia katsoo sinua .. Koita siinä sitten jotaki itsetunnon rippeitä kerätä sieltä lattialta, vaikka he kaikki puhuivat ihanasti mutta olihan se vähän noloa. Mutta tällä kyseisellä kerralla myöskin otsikko sai alkunsa muista olla armollinen itsellesi.. 

Pääsiäinenkin oli ja meni, lapset sairasti ja niiden ehdoilla mentiin.. Kuitenkin mökille päästiin makkaran paistoon, käytiin virpomassa, pyörä/kävelylenkillä ja syötiin :D myöskin hauska uusi leikki, suklaamunan piilotus oli hitti :D

Summasummarun tämähän on vain elämää ja tästä taas jatketaan etiäpäin! 

Sitä edellisillä kerroilla olemme käyneet läpi menneisyyttä ja sieltä nousi pinnalle asioita joita en olisi uskonut nousevan, ahdistus, kova tarve olla hyväksytty.. Tämä asia on minulla vielä kesken enkä tiedä miten sen loppuun itselle prosessoin ): En arvannut menneisyyteni olleen näin vaikea mitä se on..

Olen yrittänyt pohtia omaa suhdettani vanhempiini mutta en koe siinä mitään ongelmia olevan.. minulla on ihanat äiti & isä. Mutta kun Annika minulta kysyi tätä asiaa olen tätä jäänyt pohtimaan paljonkin..

Otsikossani viittaan ystävyyteen. Olen luullut olevani hyvä ystävä mutta tämä luulo romuttui.. Olen tuntenut ystäväni V:n jo 21-22 vuotta mutta nyt kai tiemme eroavat? Tämä on hankalaa mutta kait pakollista. Minä mokasin ja pilasin ystävyytemme. Tiedän,että tein väärin hänelle kysyessäni hänen suhteesra erääseen mieheen (toisen ystäväni M tuleva ex-mies). Kysyin ystävältäni V tätä niin, että kuulin kyliltä. Tiedän, etten olisi saanut puuttua asiaan mutta halusin vain varmistuksen sille, että olin oikeassa että heillä ei ole mitään keskenään. Mutta nyt asiat ovat näin, ja V oli sitä mieltä ettei hän minuun pysty enää luottamaan ): Olen todellatodella pettynyt itseeni ja surullinen menetettyäni ystävän.. voi kumpa joku keksisi koneen jolla saisi virheet tekemättömiksi <3 olen todella pahoillani <3 

Luulin, että nämä riitaisat ystävyysajat olisivat jo menneisyyttä mutta niin vain vanhatkin riidat nostavat päätään mutta sillä mielin, että muistan kuinka riitaisaa oli ystävysten kesken vuosina 2005-2007. Silloin aina joku oli jonku kanssa riidoissa ja häätyi aina "valita" puoli kummalla halusit olla. Todella raskaita aikoja nämä. En todellakaan tahdo enää palata näihin aikoihin. 

Nyt jos pitäisi sanoa mitä tunnen ja mitkä fiilikset niin päälimmäisenä on rikkoutunut sydän, sieltä puuttuu jotain sekä tietenkin uusivanha "ystäväni" ahdistus. 

Onnekseni facebookissa päivittäessäni ystävyydestä sain positiivisiä palautteita ja nyt viikon loman jälkeen Muoniossa hengailuni jälkeen omassa kodissa sohvalla istuessani ja tätä kirjoittaessani voin kuitenkin sanoa, että onneksi asun nykyään Kittilässä. Muoniossa on vielä muutama ihminen joita kaipaisin lähemmäs mutta tiedän myös sen ettei tämä 80km meitä erota. Mutta täällä Kittilässä olen onneksi tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin <3 

Näihin kirjaimiin, näihin tunnelmiin... 

Netta täytti 2vuotta maanantaina ja nuita show-naisen elkheitä, päivä päivältä hän kasvaa isommaksi ja isommaksi :) <3 Nyt meillä on kuivaksi opettelun vaihe menossa ja tämäkin harppaus tuli ihan hetkessä,äitin pieni tyttö käyttää pikkareita ja juoksee potille ko pissattaa <3 

Entäs Leevi sitten melkein 4-vuotias metsämies, äitin lupsukka <3 Äitillä jos on halipula niin Leeviä kyllä saa halailla <3 Ihana,rakastava ja huomioonottava isoveli jolle pikkusisko on tärkeä. Ja voi "äiti en mie voi sulle miksikhään yöpuvuksi muuttua " aaaaa :)

Ihana huomata kuinka he kasvavat ja kasvavat yhdessä. Kotona ja kuulemma hoidossaki heillä on yhteiset leikit <3 voiko äiti muuta toivoa? Tietenkin en sitä kiellä,etteikö he tappelis, juu kyllä kinaa on ja huutoa ja itkua mutta molemmat ovat oppineet anteeksipyytämisen taidon.

Tämä voimalause syntyi eilen unelmaryhmässä jossa pohdittiin menneisyyttä ja käytiin sitä läpi mielikuvaharjoituksella. Ensiksi molin, että pah mulle mithään tule mutta Annikan ihana rauhallisuus pääsi alitajuntaani ja niin sieltä tuli ensiksi n.3-4 vuotias Jaana tyttö vaaleine polkkahiuksineen laulamassa keltaiseen mikrofoniin, musiikki on mulle tärkeä ja on jopa mielessäni käynyt, että tahtoisin mahdollisuuden laulaa enemmän joku oma bändi olisi mukava perustaa ;)

Seuraavassa kuvassa 7 vuotiaana olen lähdössä ensimmäistä päivää kouluun ja istun isoveljeni edellisen kevään luokkaretkeltä tuoma t-paita päällä Suomi MM-kulta 95 voi poka mie olin ylpeä siinä Juhan vieressä.

Seuraavassa kuvassa olen noin 13-14 vuotias pitkähiuksinen minäni seisomassa yläasteen pihalla yksin. Ympärillä on kyllä paljon kaveriporukoita mutta mie olen yksin.. Nytkun tätä "kuvaa" on työstänyt niin ymmärrän jo muutamia asioita elämässäni ja kaverisuhteissani.. 

Sitten tullaan kuvaan jossa olen päivää vaille 18-vuotias ja olen hautaamassa omaa vaariani (isän isää). Ylläni on mustat vaatteet ja kädessäni punainen ruusu. Ympärillä on paljon sukulaisia ja tuttuja. Tämän kuvan pulpahtaessa mieleeni kyyneleet alkavat todenteolla pyrkiä ulos.. Olen luullut,että olen asian käsitellyt jo mutta kuitenkin tämä asia pyrkii mieleeni jostakin kaukaisuudesta. 

Kuvassa jossa olen nuoriaikuinen olen 22-vuotta vanha ja makaan sairaalan sängyssä pieni nyytti sylissäni. Ensimmäisen lapseni synnytys on juuri ohitse ja sylissäni on pienisuuri ihme potra poika. Tämä lapsi luo paljon ihmetystä ja onnea tietenkin uudessa äidissä.. Tästä alkaa uusi elämän vaihe :)

Kuva nykyisyydestä, olen 26-vuotias olemme omassa kodissamme ja juhlimme tyttäremme 2-vuotisjuhlia, koti on täynnä ystäviä <3

Tunnelma unelmaryhmän jälkeen oli hämmentynyt mutta myös helpottunut, kyllä tämä tästä <3

Tänään kuitenki koko perheen voimin saimme siivottua talon ja olohuoneessa on nyt uusi järjestys ja tämä uusi järjestys kaipaisi keväisemmät verhot :) Kevättä rinnassa siis.. Ulkoistimme ruokailumme tänään Soman brunssille koko perheen voimin ja hyväähän se oli ja mikä ihaninta lapsillekkin löytää aina jotakin :)  Olen kait löytänyt sisäisen multasormeni kun jouluna ostettu joulutähti pukkaa uutta lehteä kokoajan edellisten kuihtuessa, tuntuu hullulta kastella joulutähteä helmikuussa :D

Eilinen meni työporukan kanssa "kuusenkaatajaisissa" itsellä vesilinjalla ja sitä saikin selitellä sitten.. mutta joo omasta tahdosrta ilman mitään raskausjuttuja.. Mielessäni siintää kuitenki aarrekarttaankin tuleva unelmakroppa ja se ei kyllä juomisella tuu.. Koko syksyn vaivanneet allergiset reaktiotki tulivat vierailemaan eilen saunassa, näköhjään olen allerginen jollekkin jota on näissä kertakäyttösissä pefleteissä.. Tuli hoppu saunasta pois ko jalat olivat tulessa.. :( Onneksi pesu ja raitis ulkoilma auttoivat ja tilanne meni ohi vaikkei allergialääkkeitä ollut mukana..

tässäpä taas epämääräinen sepostus mutta ehkäpä tämä on itselle enemmän se päiväkirja ja eihän kovin selkeää tekstiä voi tulla jos on ajatusmaailma sekaisin :)

kiitos ja kuitti!

Olen tätä blogin perustamista pohtinut jo kauan ja nyt tämä tuntui oikealta hetkeltä, mistä se johtuu on monia syitä :)

Yksi syy on se, että tänään olin Pingalassa pidettävässä unelmaryhmässä ja täällä mietithiin sitä kuka minä olen.. Minä olen listasta tuli mulla pitkä ja ristiriitainen.. Ja tietenkin kun minusta tunteikkaasta tytöstä on kyse, niin itkuksihan se meni mutta silti olo on hyvin luottavainen ja varma, että tämä on minulle hyväksi. <3 

Huomenna mulla on töiden lisäksi Tupperware-kutsut sekä tahdon vielä lapseni lastenmaahan hiihtämään <3 Syksyn henkisen "usvan" jälkeen oikealla lääkityksellä näyttää olevan merkitystä ja oon hyvin pirteänä ja energia varastot alkavat täyttyä..

Tästä tulee mahtava kevät <3