...joskus ottaa hahmon ihmisen. Tiedän, mitä haluan, tiedän, miten vähään kykenen...

..kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään. Joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään."

Nämä Juicen "Kaksoiselämää" -laulun sanat ovat pyörineet lähiaikoina mielessä paljon ja varmaan kuvaavat fiiliksiä hyvin.

Se tunne ko tunnet olevasi se ulkopuolinen, et kuulu mihinkään.. olet kaikille vain se yks.. 

On todella hankala asua paikassa joissa ihmisillä tuntuu olevan todella vahvat omat piirit ja niihin on todella hankala koittaa päästä sisälle. 

Ja toisaalta omalla kotipaikkakunnalla niitä kavereita on vielä vähemmän tai sitten heillä on omat kiireensä. Komsii komsaa aina jään ulkopuolelle yksin.

Sitten se ollaan vain minä ja lapset jossaki keskenämme ja ängetty aina jonku seuraan.. josta itsellä todella vaivautunut olo.. niinku menneinä viikoilla esim. uimarannalla.. 

josta kätevänä aasinsiltana päästään seuraavaan aiheeseen joka mieltäni painannut on tämä ulkonäkö. Uimarannalla paljon olleena tunnen kokoajan katseen itsessäni kuinka ihmiset tuijottaa ja miettii miten tuokin kehtaa tuolla kropalla täällä olla ja vielä bikineissä. Se tunne tulee vääjäämättä joka kerta kun olen liikkeellä jossakin. Itsehän tykkään pukeutua tiukkoihin toppeihin ja sitten silti aina sama fiilis.. argh!

Se kuinka pitkälle olin jo omassa päässäni häitä miettinyt,suunnitellut, haaveillut kaikki romahti. Ei tuu häitä, ei ainakaan pariin vuoteen, kuulemma liian kallista. Mie joka olen ollut valmis tinkimään kaikista suunnitelmista saan tällaisen vastauksen. Ei kovin ilostuta. Olin jo niin varma, että ensi kesänä juhlitaan. Mutta ei sitten näköhjään. En oikhein tiiä miten pääsen tästä edes yli. Tämä oli todella kova kolahdus minuun itseeni. Olhaan nyt neljättä vuotta yhdessä ja näistä häistä olen eri versioina puhunut paljonkin mutta nyt olin jotenki niin varma, niin varma ja siksi tämä kolahdus olikin kovempi kuin koskhaan. Sattuu.  

Miten voit alkaa säästämhään rahaa johonkin  jota et ole suunnitellut. Pitäisi se vähän tietää pitääkö rahaa olla 100€ vai 10 000€ siinä on vissi ero. Pitäisi sitä nyt suunnitella ja kysellä hintoja. Eihän sitä muutoin voi tietää. Ärsyttää.

Mutta eihän sille mitään voi ko joko odottaa tai vaihtaa miestä....?? no ehken tuota jälkimmäistä kuiten..

.. täällä sitä olhaan "suuressa" cityssä Vantaalla :) Tehyn luottamusmieskoulutuksessa, kovasti tulee asiaa ja työntekijä joka tottunut olehmaan liikheellä on ihan tuskishaan tästä istumisesta.. huoh.. Nyt on jo kaks päivää istuttu ja huomenna vielä kouluttaudutaan sitten kothiin <3 elokuussa uudelleen :) silloin tajuan ottaa urheilukampheet mukhaan ;) nyt alkaa olehmaan jo vieroitus oireita, varsinki kun kokoajan syödään :D

Koti-ikävä meinaa painaa jo kun ei oo hellua vähään aikhaan nähnyt, hänen yövuoronsa ja minun reissut :D 

Kovasti ko nyt on ikävöinyt toista niin sitä hääpäivää on tullut mietittyä ja haluais jo jotaki konkreettista tapahtuvan,ehkäpä meillä on juttuhetket kotona tulevaisuudesta :) <3 i'm in looooooveee!

Itsellänihän kyllä on tavoite olla paaaaaaaaaaljon timmimmässä kunnossa häissäni, asialle on siis tehtävä jotakin, ja no-pe-aa! Muutoinkin ulkonäköpaineet ovat taas nostaneet päätänsä ja alkaneet varjostamaan mieltäni :( pitäisi olla tyytyväinen itseensä mutta entä jos ei vaan ole? Voisiko joku keksiä ihmepillerin :P

Jälleen kerran lyhyttäkin lyhyempi päivitys muttako päässä surraa jo niin kovasti eli nukkumaan jotta huomenna jaksaa ottaa jälleen tietoa vasthaan!

 

..koska blogini on uusia unelmia niin kyllä nyt on ryvetty menneisyydessä tarpeeksi ja aletaan katsomaan tulevaisuuteen :) minulle on tullut uusi pakkomielle, se on häät. Joka hetki kun on ns.vapaata ajatteluaikaa mieleeni tulee häät, missä pidetään, milloin pidetään, mistä rahat, mitä tarjotaan, kuka esiintyy,ketä kutsutaan yms.. Netissä illat menee seikkaillessa hääsivuilla ja tutkiessa eri vaihtoehtoja. Hääthääthääthääthäät häääääääääääääääättttttt!!!!! TAHDON NAIMISIIN!

 

Kuuluu minun elämään muutakin kuin häät nimittäin minun selkäni :D Se teki tepposet tuossa pääsiäisen jälkheen ja olin toistaviikkoa saikulla. Nyt siellä epäillään välilevy tyrää onneksi kohra on jo tiistai jolloin pääsee ortopedille jatkotutkimuksiin. Mutta nyt kun tämä selkä oireilee jo toisen kerran puolentoista vuoden sisällä niin sitä on alkanut miettimään tulevaisuuttaan. Voinko työskennellä loppu elämäni lastenhoitajana kun selkä on tässä kunnossa. Olen alkanut haaveilemaan terveydenhoitajan opinnoista, mitä enemmän aikaansa on viettänyt tuolla työterv.huollossa niin sitä enemmän minusta tuntuu, että haluan opiskella. 

Jotta tuon selän saa pysymään kunnossa niin häätyisi saada tämä paino pois kokonaan. Ylipainoa on vielä sellaiset 17kg ja tämä on yksi joka selkääni nyt rasittaa pahoin. Pienin askelin pienin askelin.. 

 

Hiljaa hyvä tulee!

alunperinkun mietin mitä seuraavaksi kirjoitan niin otsikon piti olla hääunelmia mutta jotenki se ei nyt nasahtanukhaan? 

Hääthän mulla pyörii kokoajan tai ei ihan kokoajan mutta paljon mielessä.. tahtoisin naimishiin ja siitä on puhuttu, aikaa kartoitettu mutta mitään ei lyöty lukkoon.. Mulla suurin kynnys on raha ja se etten halua olla se joka kosii :D No kihlathan oon jo kosinu, että eiköhän se samaan rutiiniin menis ;) mutta ehkä aika ei ole vielä kypsä.. tai mie en ole kypsä.. 

Josta hienona aasinsiltana pääsemme asiaan joka minua pohdituttanut paljon viime aikoina, liikaakin. Oma ulkonäkö. Unelmaryhmässä olemme päässeet siihen pisteeseen, että menneisyys laitethiin arkhuun ja minkälainen minä sinua katsoi peilistä? Se näky oli minulle jotaki todella järkyttävää. Tiedän sen, että minulla on ylipainoa n.18kg mutta se miten siellä omassa pääkopassani itseni näin niin se näky oli toooodella järkyttävä. Se, että viime keskiviikon unelmaryhmä oli minulle kaikista kerroista rankin. Olen itkenyt joka tapaamisella mutta tällä kertaa tuli totaalinen romahdus ja se oli aivan kauhea tunne. Se tunne ko kaikki paska tahtoo sinusta ulos ja 5silmäparia katsoo sinua .. Koita siinä sitten jotaki itsetunnon rippeitä kerätä sieltä lattialta, vaikka he kaikki puhuivat ihanasti mutta olihan se vähän noloa. Mutta tällä kyseisellä kerralla myöskin otsikko sai alkunsa muista olla armollinen itsellesi.. 

 

Pääsiäinenkin oli ja meni, lapset sairasti ja niiden ehdoilla mentiin.. Kuitenkin mökille päästiin makkaran paistoon, käytiin virpomassa, pyörä/kävelylenkillä ja syötiin :D myöskin hauska uusi leikki, suklaamunan piilotus oli hitti :D

 

Summasummarun tämähän on vain elämää ja tästä taas jatketaan etiäpäin!