...joskus ottaa hahmon ihmisen. Tiedän, mitä haluan, tiedän, miten vähään kykenen...

..kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään. Joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään."

Nämä Juicen "Kaksoiselämää" -laulun sanat ovat pyörineet lähiaikoina mielessä paljon ja varmaan kuvaavat fiiliksiä hyvin.

Se tunne ko tunnet olevasi se ulkopuolinen, et kuulu mihinkään.. olet kaikille vain se yks.. 

On todella hankala asua paikassa joissa ihmisillä tuntuu olevan todella vahvat omat piirit ja niihin on todella hankala koittaa päästä sisälle. 

Ja toisaalta omalla kotipaikkakunnalla niitä kavereita on vielä vähemmän tai sitten heillä on omat kiireensä. Komsii komsaa aina jään ulkopuolelle yksin.

Sitten se ollaan vain minä ja lapset jossaki keskenämme ja ängetty aina jonku seuraan.. josta itsellä todella vaivautunut olo.. niinku menneinä viikoilla esim. uimarannalla.. 

josta kätevänä aasinsiltana päästään seuraavaan aiheeseen joka mieltäni painannut on tämä ulkonäkö. Uimarannalla paljon olleena tunnen kokoajan katseen itsessäni kuinka ihmiset tuijottaa ja miettii miten tuokin kehtaa tuolla kropalla täällä olla ja vielä bikineissä. Se tunne tulee vääjäämättä joka kerta kun olen liikkeellä jossakin. Itsehän tykkään pukeutua tiukkoihin toppeihin ja sitten silti aina sama fiilis.. argh!