Siinä on minun voimalauseeni nykyään :) ja niinhän son vaikka mie välissä mietin mielessäni,että myyn lapset mustalaisille niin en mie siltikhään misthään hinnasta niitä myis <3 Olis se inhottavvaa olla ilman lapsia :(

Netta täytti 2vuotta maanantaina ja nuita show-naisen elkheitä, päivä päivältä hän kasvaa isommaksi ja isommaksi :) <3 Nyt meillä on kuivaksi opettelun vaihe menossa ja tämäkin harppaus tuli ihan hetkessä,äitin pieni tyttö käyttää pikkareita ja juoksee potille ko pissattaa <3 

Entäs Leevi sitten melkein 4-vuotias metsämies, äitin lupsukka <3 Äitillä jos on halipula niin Leeviä kyllä saa halailla <3 Ihana,rakastava ja huomioonottava isoveli jolle pikkusisko on tärkeä. Ja voi "äiti en mie voi sulle miksikhään yöpuvuksi muuttua " aaaaa :)

Ihana huomata kuinka he kasvavat ja kasvavat yhdessä. Kotona ja kuulemma hoidossaki heillä on yhteiset leikit <3 voiko äiti muuta toivoa? Tietenkin en sitä kiellä,etteikö he tappelis, juu kyllä kinaa on ja huutoa ja itkua mutta molemmat ovat oppineet anteeksipyytämisen taidon.

 

Tämä voimalause syntyi eilen unelmaryhmässä jossa pohdittiin menneisyyttä ja käytiin sitä läpi mielikuvaharjoituksella. Ensiksi molin, että pah mulle mithään tule mutta Annikan ihana rauhallisuus pääsi alitajuntaani ja niin sieltä tuli ensiksi n.3-4 vuotias Jaana tyttö vaaleine polkkahiuksineen laulamassa keltaiseen mikrofoniin, musiikki on mulle tärkeä ja on jopa mielessäni käynyt, että tahtoisin mahdollisuuden laulaa enemmän joku oma bändi olisi mukava perustaa ;)

Seuraavassa kuvassa 7 vuotiaana olen lähdössä ensimmäistä päivää kouluun ja istun isoveljeni edellisen kevään luokkaretkeltä tuoma t-paita päällä Suomi MM-kulta 95 voi poka mie olin ylpeä siinä Juhan vieressä.

 

Seuraavassa kuvassa olen noin 13-14 vuotias pitkähiuksinen minäni seisomassa yläasteen pihalla yksin. Ympärillä on kyllä paljon kaveriporukoita mutta mie olen yksin.. Nytkun tätä "kuvaa" on työstänyt niin ymmärrän jo muutamia asioita elämässäni ja kaverisuhteissani.. 

 

Sitten tullaan kuvaan jossa olen päivää vaille 18-vuotias ja olen hautaamassa omaa vaariani (isän isää). Ylläni on mustat vaatteet ja kädessäni punainen ruusu. Ympärillä on paljon sukulaisia ja tuttuja. Tämän kuvan pulpahtaessa mieleeni kyyneleet alkavat todenteolla pyrkiä ulos.. Olen luullut,että olen asian käsitellyt jo mutta kuitenkin tämä asia pyrkii mieleeni jostakin kaukaisuudesta. 

 

Kuvassa jossa olen nuoriaikuinen olen 22-vuotta vanha ja makaan sairaalan sängyssä pieni nyytti sylissäni. Ensimmäisen lapseni synnytys on juuri ohitse ja sylissäni on pienisuuri ihme potra poika. Tämä lapsi luo paljon ihmetystä ja onnea tietenkin uudessa äidissä.. Tästä alkaa uusi elämän vaihe :)

Kuva nykyisyydestä, olen 26-vuotias olemme omassa kodissamme ja juhlimme tyttäremme 2-vuotisjuhlia, koti on täynnä ystäviä <3

 

Tunnelma unelmaryhmän jälkeen oli hämmentynyt mutta myös helpottunut, kyllä tämä tästä <3