Viime kerralla en unelmakerhoon päässytkään loma estheen vuoksi :/ 

Sitä edellisillä kerroilla olemme käyneet läpi menneisyyttä ja sieltä nousi pinnalle asioita joita en olisi uskonut nousevan, ahdistus, kova tarve olla hyväksytty.. Tämä asia on minulla vielä kesken enkä tiedä miten sen loppuun itselle prosessoin ): En arvannut menneisyyteni olleen näin vaikea mitä se on..

 

Olen yrittänyt pohtia omaa suhdettani vanhempiini mutta en koe siinä mitään ongelmia olevan.. minulla on ihanat äiti & isä. Mutta kun Annika minulta kysyi tätä asiaa olen tätä jäänyt pohtimaan paljonkin..

 

Otsikossani viittaan ystävyyteen. Olen luullut olevani hyvä ystävä mutta tämä luulo romuttui.. Olen tuntenut ystäväni V:n jo 21-22 vuotta mutta nyt kai tiemme eroavat? Tämä on hankalaa mutta kait pakollista. Minä mokasin ja pilasin ystävyytemme. Tiedän,että tein väärin hänelle kysyessäni hänen suhteesra erääseen mieheen (toisen ystäväni M tuleva ex-mies). Kysyin ystävältäni V tätä niin, että kuulin kyliltä. Tiedän, etten olisi saanut puuttua asiaan mutta halusin vain varmistuksen sille, että olin oikeassa että heillä ei ole mitään keskenään. Mutta nyt asiat ovat näin, ja V oli sitä mieltä ettei hän minuun pysty enää luottamaan ): Olen todellatodella pettynyt itseeni ja surullinen menetettyäni ystävän.. voi kumpa joku keksisi koneen jolla saisi virheet tekemättömiksi <3 olen todella pahoillani <3 

Luulin, että nämä riitaisat ystävyysajat olisivat jo menneisyyttä mutta niin vain vanhatkin riidat nostavat päätään mutta sillä mielin, että muistan kuinka riitaisaa oli ystävysten kesken vuosina 2005-2007. Silloin aina joku oli jonku kanssa riidoissa ja häätyi aina "valita" puoli kummalla halusit olla. Todella raskaita aikoja nämä. En todellakaan tahdo enää palata näihin aikoihin. 

Nyt jos pitäisi sanoa mitä tunnen ja mitkä fiilikset niin päälimmäisenä on rikkoutunut sydän, sieltä puuttuu jotain sekä tietenkin uusivanha "ystäväni" ahdistus. 

Onnekseni facebookissa päivittäessäni ystävyydestä sain positiivisiä palautteita ja nyt viikon loman jälkeen Muoniossa hengailuni jälkeen omassa kodissa sohvalla istuessani ja tätä kirjoittaessani voin kuitenkin sanoa, että onneksi asun nykyään Kittilässä. Muoniossa on vielä muutama ihminen joita kaipaisin lähemmäs mutta tiedän myös sen ettei tämä 80km meitä erota. Mutta täällä Kittilässä olen onneksi tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin <3 

 

Näihin kirjaimiin, näihin tunnelmiin...